2017-08-26

Elä kuin viimeistä kesäpäivää




Kesästä täytyy osata nauttia tiistaina, sillä keskiviikkona se on ohi. Saan olla tyytyväinen, jos lämpötila on yli 15 astetta eikä koko päivää sada vettä, saati rakeita tai räntää.



Auringon pilkistäessä kirmaan tuulesta huolimatta ulos ja nautin kesähetkestä. Kohta kuitenkin tumma pilvilautta peittää taivaan. Poudalla napsin kuvia kuin viimeistä kesäpäivää, koska sateella se jää tekemättä. Kitken rikkaruohoja, koska sateen jälkeen ne kasvavat ‒ kuin viimeistä kesäpäivää. Nyttemmin ne ovat voittaneet. Nokkosista pisin riekkui parissa metrissä herukkapensaan keskelle  siemeniään varistaen.

Yritän ehtiä leikata nurmikon tiistaina, koska seuraava mahdollisuus saattaa tulla vasta viikon kuluttua. Ehkä, ellei sada. Poimin marjoja kuin viimeistä kesäpäivää, sillä huomenna saisin poimia sateessa. Kyllähän tämä pannuun kolahtaa. Koko kesäpäivä. Lidl:n mainonta ei olisi voinut paremmin osua maaliin.


Sateella (eli kesällä) olen keskittynyt muuhun kuin puutarhaan. Lukenut, kaivanut esiin saumurin ja ompelukoneen, vanhat ja uudet neule- ja puutarhalehdet on tullut selattua, olen saanut pitkät pätkät sukututkimukseni aineistoa koottua,..  Ihmeellisellä tavalla olen lopulta nauttinut siitäkin, että sateen ropina antaa luvan tehdä kaikkea muuta mielenkiintoista ja antoisaa.


Erityisen pahoillani olen kuitenkin uusien lukijoideni puolesta, koska kesän aikana olen tarjonnut vain himpun uutta luettavaa tai katsottavaa. Kuvittelin kirjoittavani puutarhan kuulumisia ahkerasti, mutta toisin kävi. Puutarhakesästä tuli ihan erilainen kuin keväällä ajattelin.


Mutta tänään aurinkoisena kesäpäivänä 26. elokuuta (!), menen katsomaan josko Festiva Maxima -pionin kukannuppu viimein olisi avautunut. En muuten menekään, koska sataa! En kerää pudokkaita, enkä leikkaa nurmikkoa. Pihkat.

2017-07-14

Täysi kesä




Kesän lämpö ja tuoksut ovat täällä. Heinien hiljainen heilunta, linnunpoikasten piipitys ja mehiläisten surina. Lämpö ja aurinko.



Kukat alkavat olla parhaimmassa loistossaan, pionit avoinna mausteisine tuoksuineen, kurjenpolvien vaihteleva sini ja kohta avautuvien jasmikkeiden pökerryttävä simatuoksu. Sateen jälkeen pisaroiden kauneus terälehdillä, nurmen ja mullan tuoksu, pensaissa pulskistuvat herukat. 



Loma ja rento meininki. Niin täysi kesä.





2017-07-04

Lemmikit hakusessa




Koska sataa ja on loma ja ihminen voi runsaalla ajallaan tehdä mitä haluaa, aloin kaivella vanhoja kuva-arkistoja. Kun sitten en kaivamallakaan löytänyt etsimääni, aloin muistella vuosia (kymmenen?) sitten aloittamaani projektia merkata valokuviini hakusanoja. Että koneen äärestä toisen ääreen; lomalla! Viekää addikti hoitoon.


Mutta sadepäivänä aika on kulunut, ja näppituntuman ja tilastojenkin valossa yleisin kasvi puutarhassani on lemmikki. Näppään sen hakusanaksi melkein joka toiseen valokuvaan. Ette usko, miten nopeasti oli "lemmikki" haettu kaikista kesäkuun valokuvistani. Sellaista on tekniikka, kun sitä viitsii käyttää.



Kuvia on sen verran paljon, että hakusanasto on syytä tehdä kerralla toimivaksi. Kuvia on niin paljon, että tätä olisi pitänyt jatkaa viimeiset kymmenen vuotta ja kuvia on niin paljon, että nakerrettavaa riittää jokaiseen luppoaikaan. Päätin, että tästä eteenpäin merkkaan valokuvat heti hakusanoin.


Niinpä olen kaivanut esiin siemenarkistoni, etsinyt blogini tunnisteista ja webistä kasveilleni oikeat nimet, latinalaiset nimet ja lajikenimetkin, jos sellainen on tiedossa. Kun hakusana on valokuvissa mukana, minun on jatkossa helppo löytää kasvin kuvat ja vielä täsmällisen nimenkin.



Kävin kesäkuun valokuvat läpi. Sen perusteella puutarhassani on 21 puuta, 17 pensasta, 8 köynnöstä ja 94 perennaa, sekä jokunen viljely- ja luonnonkasvikin. Kaikkia kasveja tuskin olen vielä tilastoinut, mutta hakusanan voin lisätä tarpeen mukaan. Minusta tuo lukumääräisesti kuulostaa paljolta, mutta ihan tavallinen kotipuutarha tämä on ja lisää kasveja mahtuu. Mieluusti lisää kasveja hamuankin.



Lukemissa on tilastovirhe, sillä tilastointi on vielä painottunut kesäkuun kasvien ympärille. Kiviympyrän liepeet korostuu tilastossa, koska uutena istutusalueena siellä muka tapahtuu enemmän kuin muualla. Kun joskus saan nakerrettua hakusanoja vanhoihin valokuviin, saan tuntumaa myös hankinnoista, jotka ovat sittemmin kadonneet. Sillä yritystähän on ollut ja monet kasvit ovat olleet yhden kesän ihmeitä.



Että sellainen sadepäivä. Kasvit antavat puutarhalle luonteen. Nyt ymmärrän, miksi puutarhani näyttää luonnostaan villiltä, hieman siivottomalta, hempeältä ja romanttiselta ‒ ihanaa lemmikkiä kaikkialla.



2017-07-02

Lomapuutarha




Pitäisi Puutarhaeloa-otsikko muuttaa Hiljaiseloksi. Niin on nurkkapielet loistossaan. Kirjoittajan aktiivisuuskin on kaukana parhaasta. Syynsä kumpaankin, mutta lomalla on aikaa, aikaa ja aikaa.


Kameran akku tyssäsi, joten muutama kuva nurkkapielistä kertokoon tilanteen. Ajattelin kyllä kukkivia perennoja tänään näyttää. Lataamisen jälkeen sitten joskus, jos ei sada, sada ja sada.


Ihan nuo näyttää joltain mökkipihan porraspieliltä. Sopii loman alun fiilikseen. Kokonainen kuukausi! Syvältä sisimmästä se vielä tulee; voi tätä onnea, onnea ja onnea!

Tervetuloa blogini lukijaksi, Ulla!

2017-06-25

Pionipenkin luiska




Pionipenkin luiskaan viime kesänä istutettujen taimien kasvua on ollut ilo seurata kevään mittaan. Puhun edelleen keväästä, sillä ajatuksissani olen vielä juhannuksenakin kaiken alussa, odottaen loman ja kesän tuloa.

 
Olin istuttanut pionien luiskaan polkua kohti madaltuvia perennoja. Korkeimpina kolme kärhöä pääsivät aivan pionien tuntumaan. Niiden eteen istutin kurjenpolvia ja punatähkän, neilikoita ja rentoakankaalia hieman alemmas. Kaikki ovat lähteneet kasvuun, vaikka kevät oli jäätävän kylmä.


Kääpiöneilikka on osoittautunut erittäin soveltuvaksi kasviksi aivan polun rajaan. Se viihtyy ohuessa mullassa, on tiivis kasvultaan ja ennen kaikkea todella matala; kukkavarsineen se hädin tuskin yltää kymmensenttiseksi.

Sokkona ostin viime kesänä torilta kolme neilikkaa, joiden pitäisi kukkia vaaleanpunaisina. Ihastuin niiden hopeanharmaalle vivahtavaan lehdistöön. Nupulla ovat ja pian näen, mikä on iäkkään, taimia myyneen miehen käsitys vaaleanpunaisesta. Toivottavasti ei ihan pinkki, sillä onhan jo punatähkä ja kääpiöneilikkakin aniliinissaan tujua tavaraa. Ja tietysti itse pionit kukkulan laella, Edulis superba on pinkkien kuningatar! Miten näin on päässyt käymään?


Samaiselta kauppiaalta ostin sammalleimua, vaaleanpunaista sekin, tosin raidalla ja heleänvihrein lehdin. Miten kaunis se onkaan nyt kukkiessaan. Taimet ovat ilmeisesti Candy Stripe -lajiketta, valkoisella kukalla ja vaaleanpunaisella raidalla. Ne istuvat kuin nenä päähän kääpiöneilikan harmaanvihreään taustaan ja kurjenpolvien vihreyteen.


Sininen meri odottaa edelleen tuloaan puutarhaani. Siinä toivossa istutin vaaleanpunaisten ja pinkkien seuraan sinisiä ja violetteja kurjenpolvia. Oikein listan kanssa menin Perennapuutarha Pöntiselle ja monta kurjenpolvea sainkin hankittua. Kurjenpolvet ovat minulle melko uusia tuttavuuksia ja vasta opettelen niiden sielunelämää. Vaikuttavat melko mutkattomilta tuttavuuksilta. Rentoakankaali pääsi reunustamaan molempia kiviportaita ja kukkii nyt syvän sinisenä. Nopeasti tuntuu leviävän.




Jännityksellä odotin kärhöjen silmujen ilmaantumista maasta. Viimein nousivat ja tarvitsevat jo kipeästi tukia. Ensi hätään saa tulppaanin varret ja puinen keppi riittää. Niihin ne hanakasti tarttuvatkin; Diana, Rooguchi ja Arabella. Eilen niitä ravitsin, jotta vahvistuvat ja kukkivat runsaasti.


Tulppaaneista Queen of Night pionien välissä jaksoi kukkia toissakesäisistä sipuleista, uudet Purple Flag ja Elegant Lady ovat kukkineet viileässä säässä uskomattoman pitkään ja ryhdikkäinä. Ukkolaukka somistaa pionien ja likusterisyreenin avautumassa olevia nuppuja. Ehkä täysi kesä koittaa, kun nämä vielä aukeavat ja pääsen lomalle.