2017-05-25

Nokkosta suuhun ja kirvan niskaan





Kitken ne pois joka kesä, ja silti keväisin yhdet nokkoskeitot keitän, joskus riittää rautaa pakkaseenkin. Viikonlopun kunniaksi tein täytettyjä nokkoslettuja. Miltähän maistuisi nokkos-feta-piirakka?


Viime kesänä intouduin keräämään nokkosen siemeniä. Terveystavaraa nääs. Ei ne pahalta maistuneet, viilin päällä jopa hyvältä. Kiva kokeilu, vaikka loput on edelleen paperipussissa kaapin hyllyllä. Martoilla on hyviä säilömisohjeita.


Vaikka vihulainen polttelee, leviää puutarhassa kuin tauti ja vielä kylvää jälkikasvunsa riittämään vuosisadoiksi, ei kaikkia puskia kannata hävittää. Nokkosperhosen toukat käyttävät sitä ravintonaan. Lehtokotilot paljastuvat ensimmäisinä nokkosen lehtiin ilmaantuvien reikien johdosta. Kasveille ehdottoman hyvää ravinne- ja tuholaistorjuntaliuosta siitä saa viikon liottamalla. Pyykkipoika nenään ja lantraamaan.


Vielä on kokeilematta paperin teko nokkosen kuiduista. Ehkä ensi kesänä. 

2017-05-21

Ihanaisen istutus



 
Vuosia sitten näin Salossa uskomattoman kauniin pensaan täynnä kukkia. Siitä lähtien on kellokuusama kalkattanut takaraivossani. Järki sanoo: älä osta arkaa, ja takaraivon uumenista kuuluu: osta sittenkin. No, sain valita pensaan äitienpäivälahjaksi!

Nyt olen viikon pyörinyt pihalla taimiastiaa kanniskellen. Missä on lämpimin paikka puutarhassani? Kasvaako pensas puoli- vai puolitoistametriseksi? Kuinkahan leveä on leveä? Töissä äitienpäivän jälkeisenä maanantaina tajusin jättäneeni Kolkwitzia amabilikseni keskelle pihaa ristiturvan makusteltavaksi. Olin vähällä lähteä kesken päivän kietaisemaan verkon oksien suojaksi. Mielikuvissa kaluttu tappi sojotti syyttävästi ruukusta.

Lopulta sopiva istutuspaikka löytyi Antonovkan kainalosta, höyhenpensaan seurasta ja köynnöshortensian viereltä. Perusteellisen pohdinnan jälkeen mokasin kumminkin. Tuuppasin kalkinsuosijan happaman maan kasvin kaveriksi. Jos ei täydellisesti mennyt, ainakin paikka on suojassa tuulilta. 

Vaikka vappuna näköjään sataa lunta, on lumen puute talvella herkkähipiäisen kellokuusaman pahin vihollinen. Oksat paleltuvat maata myöten ilman suojaa. Taimitarhojen sivuilla kuitenkin vakuutetaan, että muutaman vuoden jälkeen paleltumisesta pensas kukkii taas (paleltuakseen uudelleen?). 

Millaisia kokemuksia teillä on; auttaisiko pakkaspeite? Suojaatteko kellokuusamaa II-vyöhykkeellä?

Kaikenlaisia hienohelmoja sitä tuleekaan hankkineeksi!