2024-03-16

Jännittäviä taimia


Piha on kuin luistinrata, puutarhassa on edelleen liki 30 cm lunta ja työntölumi- tai katoilta pudonneet kasat ovat yli puolimetrisiä. Mutta sataa vettä ja lämpötila on plussan puolella, ollut jo jonkin aikaa päivisin. Lämpimästi toivotan sateen tervetulleeksi, sillä lumet hupenevat silmissä. Pikkupälviäkin jo pensaiden alla!

Ikkunalaudalla ensimmäiset taimet ovat itäneet. Kylvin chilin, tomaatin ja paprikan siemenet 3.3. Hyvin itivät jo viikossa ja nyt alkaa olla aika koulia ne omiin purkkeihinsa. Osa kukkien siemenistä on jääkaapissa kylmäkäsittelyssä, saavat siellä vielä tovin kylmistellä. Vielä en arvaa kylvää lisää siemeniä sisälle itämään, jos kevät viivästyykin.

Odottavan aika on pitkä. Säännöllisesti lueskelen blogeista keväisiä juttuja, mutta vielä ei oma mieli ole täysillä puutarhamoodissa. Kevään odotus on kova, mutta, mutta,.. Mietin, paljonko on aikaa ensi kesänä. Onko kaikkien aikojen puutarhakesä käsillä, jos töistä tuleekin ensi viikolla kenkää. Vai tuleeko se tavallinen kesä neljän viikon vapaalla, mikäli työt jatkuvat. Yritän ajatella muuta, pakenen kirjoihin, käsitöihin (saman sukan olen jo kaksi kertaa purkanut!), yritän keskittyä puutarhasuunnitelmiin, mutta takaraivosta pulpahtavat työpähkät ajatuksiin, valvon öisin. Jotkut meistä, vajaa 10 % tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Olenko minä siinä joukossa? Ja jos en ole, vaan joku toinen tiimistä lähtee, miten helkutissa selvitään töistä?

Joten ajatukset takaisin puutarhan jännittäviin ihmetyksiin: mitä tulinkaan ostaneeksi syksyllä? Vuosia olen harkinnut käväiseväni Mustilan taimipäivillä, olen lukenut kehuja päivistä ja katsellut kuvia pakaaseja täynnä olevista autoista ja täysistä taimikasseista. Koitti se päivä minullekin viime elokuussa, enkä tyhjin käsin kotiin päässyt.

Kotimatkalle tarttui jännittäviä uutuuksia tammen alle uudistuvaan ja rakentuvaan puolivarjon penkkiin. Määrällisesti en ostanut paljoa, rahassa mitaten en ostanut paljoa, autonperässä oli vielä runsaasti tilaakin. Ostin aarteita, joita ei ole tarjolla pikkukaupungissa, eikä aina ihan lähellä taimitarhoillakaan. Ja nyt sitten jännään, selviävätkö ne tästä kylmästä pakkastalvesta, mahdollisesti kevään korvalla vaanivasta jääkatteesta jne. Enkä ihan tarkkaan edes tiedä, mitä ostin!

Olin päättänyt, että hankin tammen alle kesän aikana lisää saniaisia. Minulla on muualla puutarhassa jo tavallista kotkansiipisaniaista, pari japaninporrassaniaista nimeltään 'Pictum' sekä hirvenkieli-raunioista. Paikalliselta tarhalta löytyi pari 'Metallica'-japaninporrassaniaista jatkoksi. Ne kumminkin näyttivät kovin yksinäisiltä vasta myllätyssä penkissä. Sitten osui Mustilassa eteen virolainen Enho Talu notkuvine ja nopsaan hupenevine taimirivistöineen. Tuli jahkaajalle kiire.

Ostin pikapäätöksenä kolme mielestäni makeimman näköistä tainta ja kuvasin niiden nimikyltit. Kotona sitten ihmettelisin, mitä ovat. Jännäksi kävi sekin.

Adiantum pedatum subpumilum: hiussaniainen, neitosaniainen, Virossa ehkä varvassaniainen, ja kääpiökokoinen sellainen. Eli ei siis se tavallinen adiantum, vaan ehkä noin 15 cm korkea ja tiivis kasvultaan.

Polystichum setiferum: ilmeisesti kilpihärkylä (onko?), korkeutta odotettavissa n. 50 cm (myös meillä Suomessa?)

Dryopteris sieboldii: ei ensinkään saniainen, vaan alvejuuri. Onkohan tällä suomenkielistä nimeä? Jenkkilässä korkeudeksi luvataan 40-70 cm, mikä on aika iso vaihteluväli...

Netistä jotain löytyi, mutta erityisesti kiinnostaa, mitä ovat, miten meidän leveyksillä selviävät ja kasvavat. Jos sinulla on näistä käytännön kokemuksia, kuulisin todella mielelläni. Vaikka olkoon mitä ovat, ulkonäkönsä puolesta ovat erittäin jännittäviä ja tuovat sopivasti särmää uuteen sekaistutukseen tammen alla.

 

 

 

2024-02-03

Siemen täynnä elämää


Paljon on pakattu pieneen tilaan. Kokonainen elämä! On alkujen vuodenaika ja tilaamme verkossa yksi-, kaksi- ja monivuotisia elämiä. Ehkä elämä tarttuu matkaan ruokakaupasta, pitkään haaveiltu elämä tulee vastaan yllättäen rautakaupasta, tai elämä löytyy edellisvuonna kerättyjen joukosta jo unohtuneena, tai sitten se matkustaa toiselta puolen maapalloa sinun iloksesi.


Miten valtava odotus kohdistuu pikkiriikkiseen kiiltävän mustaan pisteeseen kämmenellä. Tiivis paketti vastaa usein tulevaa kokoaan, mutta ei aina. Elämänaluillakin on luonnetta heti lähtöjään. On pyöreitä, soikeita, litteitä ja pulleita, on sileitä, teräviä, liukkaita ja tahmaisia. Tuleeko tahmaisesta siemenestä ihoon liimautuva elämä, tai takertuuko kärpänen siihen siivestään? Ehkä, ehkä ei. Miten kummassa mustista, harmaista, ruskeista ja vihertävistä pikkupakkauksista kehittyy kaikki elämän värit. Jotain kaunista ja tavoiteltua näistä elämistä kehittyy, niin valtavasti niiden kasvua odotetaan. Koko talvi on ollut aikaa suunnitella puutarhaa ja odottaa kevättä.


Yksin ei pieni elämä vartu. Se saa valon, se saa veden, se saa ravinteen, se saa kasvualustan, se saa suojan. Ehkä se saa myös rakkauden, joka näyttäytyy edellisten säännöllisenä ja sopivana tarjoiluna. Millaiseen pyöritykseen pikkiriikkinen elämä kykeneekään meidät tempaamaan!


Joko sinua viedään?